Month: November 2024
Kulttuurinen kestävyys kestävän kehityksen takaajana
Olen pitkään pohtinut kestävää kehitystä ja seurannut yritysten kestävyys ja vastuullisuus toimintaa. Kulttuuri syö strategian aamupalaksi, sanotaan. En ole tosin huomannut, että kulttuuri liittyisi kestävän kehityksen teemoihin millään tavalla. Kestävyydestä puhuttaessa huomio kiinnittyy ympäristöön, talouteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.
Minulla on tällä viikolla ollut mahdollisuus osallistua kulttuurielämyksiin. Tiistaina Jokereiden voittoisa peli jäähallilla, torstaina upean upea Moulin Rouge Helsingin kaupunginteatterissa ja tänään perjantaina vielä Svenska Teaternin suuresti odottamani Hamlet. Nämä innoittivat pohtimaan kulttuurin merkitystä kestävässä kehityksessä.
Kulttuurinen kestävyys näkökulmana voisi laajentaa ja syventää kestävyyden käsitettä, korostaen yhdessä kokemisen, inhimillisyyden ja yhteisöllisyyden arvoa maailmassa, jossa moni asia tuntuu synkältä, raskaalta ja toivottomalta. Jaksaisinko taistella yhteiskunnan hyvien asioiden, ja oman yrittäjyytenikin, puolesta, jos en välillä saisi kokea kulttuurin elämyksiä, yhteyttä ihmisiin, joita yhdistävät samat kulttuurin sisällöt, perinnöt ja haaveet. Ehkä en. Kulttuuri on yhteiskunnan elävä ja kipinöivä infrastruktuuri ja yhdistävä kudelma, joka ylläpitää, yhdistää ja rakentaa yhteiskuntaa.
Kulttuurista kestävyyttä on kulttuuriperinnön, arvojen ja perinteiden säilyttämistä ja kehittämistä niin, että ne eivät vain selviydy, vaan kukoistavat yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten muutosten keskellä. Perinteiset käsityötaidot eivät ole katoavaa historiaa, vaan elävää osaamista, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Kulttuurista kestävyyttä on maailma, jossa kulttuurinen monimuotoisuus nähdään voimavarana, joka rikastuttaa yhteisöjämme ja vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Kulttuurisen kestävyyden edistäminen voi toimia yhteisöjen vahvistajana. Paikalliset perinteet ja tavat, kuten käsityöt, musiikki ja juhlat, ovat yhdistäviä voimia. Ne vahvistavat yhteisöjen identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta, ne edistävät myös kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kulttuurisen kestävyyden tarkoittaa, että jokainen voi tuntea olevansa osa jotain suurempaa – osa yhteistä tarinaa.
Kulttuurinen monimuotoisuus ei ole vain säilyttämisen arvoista, vaan se on myös innovaatioiden lähde. Eri kulttuurien kohtaamiset voivat synnyttää uusia ratkaisuja ja ideoita. Ajattele esimerkiksi ruokakulttuurien fuusiota, jossa eri maiden maut yhdistyvät ainutlaatuisilla tavoilla. Samalla tavalla kulttuurien välinen vuoropuhelu inspiroi uusia näkökulmia, jotka hyödyttävät niin taloutta, teknologiaa ja tietysti taidetta.
Johtajilla ja päättäjillä on keskeinen rooli kulttuurisen kestävyyden edistämisessä. Tarvitaan tietoisuuden lisäämistä, koulutusta ja myös kulttuuripolitiikkoja, jotka avoimin mielin ottavat myös kulttuurin asiakseen, muutenkin kuin juhlaseminaarien puheissa. On aika nähdä teknologia ja kulttuuri toisiaan täydentävinä, ei vastakkaisina voimina. Kun teknologiaa hyödynnetään kulttuurin säilyttämisessä ja kehittämisessä, voimme luoda innovatiivisia ja inhimillisiä ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin. Tämä on erityisen tärkeää juuri nyt, kun tekoäly oppii uusia taitoja ja alkaa ymmärtää ihmisten käyttäytymistä sukeltaen siten myös kulttuuriseen maailmaamme.
Kulttuurinen kestävyys ei ole vain idea. Se on välttämätön osa kestävän kehityksen kokonaisuutta. Se kunnioittaa menneisyyttä, rikastuttaa nykyhetkeä ja auttaa rakentamaan toiveikasta tulevaisuutta. Kulttuurinen kestävyys tarjoaa mahdollisuuden luoda yhteiskuntia, joissa kulttuuriperintö, luonnonvarat ja teknologiset innovaatiot kulkevat rinnakkain.
Kulttuurisen kestävyyden omaksuminen tekee maailmastamme paitsi kestävämmän, myös inhimillisemmän. On aika nostaa tämä arvokas näkökulma osaksi kestävän kehityksen keskustelua ja toimia sen puolesta. Yhdessä voimme rakentaa tulevaisuuden, jossa kulttuuri, luonto ja teknologia kukoistavat harmoniassa. Eiköhän lisätä ESG akronyymiin C, eli Culture!
Tästä lisätietoa tekoälyn seuraavasta aallosta, joka ainakin minua huolestuttaa. Vahvan kulttuurin avulla pysymme tekoälyn isäntina:
https://cristinaandersson.com/2024/11/04/tekoaly-pelottaa-miksi/
Ja toinen kirjoitus, jossa pohditaan ihmisen ja tekoälyn yhteispeliä:
https://cristinaandersson.com/2024/11/18/uusi-johtaminen-ihmisten-ja-oppivan-teknologian-yhteispeli/
Uusi johtaminen: Ihmisten ja oppivan teknologian yhteispeli
Teknologia: Väline vai kumppani?
Oppivat ja autonomiset teknologiat haastavat perinteisen käsityksen teknologiasta pelkkänä työkaluna. Ne eivät enää vain suorita ennalta määriteltyjä tehtäviä, vaan kykenevät oppimaan uusia taitoja, mukautumaan ympäristöönsä ja tekemään itsenäisiä päätöksiä. Esimerkiksi tekoäly voi analysoida valtavia tietomääriä, tunnistaa monimutkaisia kuvioita ja tehdä päätöksiä, jotka ylittävät ihmisten kyvykkyydet – tästä esimerkkinä lääketieteellinen diagnostiikka.
Itseajavat autot ja tuotantolinjojen robotit toimivat jo ilman jatkuvaa ihmisen valvontaa. Kehittyneemmät järjestelmät, kuten sosiaaliset robotit, kykenevät vuorovaikutukseen ihmisten kanssa ja mukauttavat toimintaansa käyttäjän tarpeiden perusteella. Teknologiasta ei enää ole pelkästään työkalu, vaan aktiivinen kumppani, joka toimii yhteistyössä ihmisten kanssa.
Teknologian mahdollisuudet ja haasteet
Autonomisten ja oppivien teknologioiden vaikutukset organisaatioihin ovat merkittävät:
• Luovuus ja innovaatio: Tekoäly voi ehdottaa ratkaisuja, joita ihmiset eivät olisi tulleet ajatelleeksi.
• Arvojen varmistaminen: Teknologian päätökset saattavat toisinaan olla ristiriidassa organisaation arvojen kanssa. Johtajan tehtävä on varmistaa, että teknologian toiminta pysyy linjassa organisaation eettisten periaatteiden kanssa.
• Yhteistyö tiiminä: Oppivan teknologian kehityksessä keskiössä on jatkuva dialogi ihmisten ja teknologian välillä. Teknologia voi toimia tiimin täysivaltaisena jäsenenä.
Autonomiset teknologiat edustavat itsenäisiä toimijoita, jotka kuitenkin toimivat tietyissä rajoissa. Inhimillisyys on säilytettävä palveluiden, tuotteiden ja tuottamisen keskiössä. Teknologian kehitys ja käyttö lähtevät aina ihmisten tarpeista ja odotuksista. Johtajan vastuu on asettaa teknologialle rajat, jotka varmistavat sen eettisyyden, kestävyyden ja hyvinvoinnin edistämisen.
Ennakoivaa oppimista ja teknologian ymmärtämistä
On kriittistä ymmärtää teknologian oppimisen periaatteet, sen autonomia sekä päätöksenteon logiikka. Ennakoiva oppiminen – kyky nähdä tulevat kehitysaskeleet – on avain menestykseen. Esimerkiksi suurten käyttäytymismallien (Large Behavior Models, LBM) merkitys kasvaa, ja niiden mahdollisuuksien ymmärtäminen voi avata täysin uusia innovaatioiden ovia.
Teknologian johtaminen on kumppanuuden johtamista
Teknologiaa ei tule nähdä kilpailijana, joka vie työpaikkoja, vaan kumppanina, joka auttaa saavuttamaan organisaation tavoitteet. Autonomia ja oppiminen ovat keskeisiä käsitteitä: teknologia on tehokkaimmillaan, kun se kykenee suoriutumaan itsenäisesti tehtävistään. Tämä vaatii myös investointiosaamisen uudistamista, sillä perinteinen ajattelu “ihmiskäyttöisistä koneista” ei enää päde.
Teknologian kehitys välineestä kumppaniksi edellyttää, että ihminen säilyy sen eettisenä käyttäjänä ja kehittäjänä. Teknologia ei ole pelkkä väline, mutta ei myöskään täysin itsenäinen toimija. Sen toiminta linkittyy aina inhimillisiin arvoihin ja tavoitteisiin. Kestävä ja tavoitteellinen yhteistyö ihmisten ja teknologian välillä luo innovaatioita, merkityksellisyyttä ja arvoa niin organisaatiolle kuin sen asiakkaille sekä laajasti katsoen koko yhteiskunnalle.
Johtajan rooli tulevaisuuden työelämässä
Johtajan tehtävä on luoda kumppanuus ihmisten ja teknologian välille, asettaa rajat ja varmistaa, että kehitys tukee sekä organisaation että yhteiskunnan hyvinvointia. Tämän oivaltaminen on avain uuden johtamisen aikakaudelle.
Tekoäly pelottaa. Miksi?
Tekoälyn, eikä edes generatiivisen tekoälyn, kehitys ei ole milloinkaan pelottanut minua. Sen sijaan isojen käyttäytymismallien (LBM/LAM) kehitys pelottaa ja paljon. Näiden mallien avulla ihmisiä voidaan ohjata ja manipuloida ennen näkemättömällä tavalla.
Tekoälyn kehitys on vuosien varrella tuonut mukanaan monia mullistavia innovaatioita, ja olemme tottuneet siihen, että generatiivinen tekoäly tuottaa upeita taideteoksia ja kirjoituksia. Kuitenkin on olemassa alue, jossa tekoälyn kehitys on ottanut askeleen, joka minua todella huolestuttaa: isot käyttäytymismallit eli LBM ja LAM.
Näiden mallien avulla voidaan analysoida ja ennustaa ihmisten käyttäytymistä ennennäkemättömällä tarkkuudella. Tämä tarkoittaa, että ihmisten henkilökohtaisia valintoja ja käyttäytymistä voidaan ohjata ja manipuloida tavoilla, joita emme ole aiemmin edes osanneet kuvitella. On pelottavaa ajatella, että jokainen päätös, jonka teemme – olipa kyseessä ostospäätös, äänestyspäätös tai jopa tapamme viettää vapaa-aikaamme – voidaan ennustaa ja vaikuttaa tarkasti näiden mallien avulla.
Suuret käyttäytymismallit keräävät valtavia määriä dataa käyttäjien toiminnasta. Tätä dataa analysoimalla mallit pystyvät ymmärtämään käyttäytymismalleja ja luomaan niistä ennusteita. Tämä voi olla hyödyllistä esimerkiksi terveydenhuollossa, jossa potilaiden käyttäytymistä ennustamalla voidaan parantaa hoitoa ja ehkäistä sairauksia.
Large action model is an artificial intelligence model that can understand and execute complex tasks by translating human intentions into action. Within LAMs, such levels of autonomy and comprehension turn generative AI into an active assistant that can perform various tasks, from booking rooms to making complex decisions based on past and present data analysis.
Dmytro Ivanov, Machine Learning Engineer at Trinetix
Kuitenkin, kun nämä mallit joutuvat väärinkäytön kohteeksi, ne voivat johtaa vakaviin seuraamuksiin. Kuvittele maailma, jossa poliittiset kampanjat kohdentavat viestejään yksilöllisesti, ihmisen sen hetkisen tilanteen huomioiden, manipuloidakseen äänestäjiä tehokkaammin kuin koskaan ennen. Tai markkinointikampanjat, jotka tietävät tarkalleen, milloin olet heikoimmillasi ja mitä juuri silloin olet valmis tekemään päätöksiä, joita et hyvinä päivinä tekisi.
Suuret käyttäytymismallit herättävät merkittäviä eettisiä kysymyksiä. Kuinka voimme varmistaa, että näitä malleja käytetään eettisesti ja vastuullisesti? Miten voimme suojella yksityisyyttämme maailmassa, jossa käyttäytymisiämme analysoidaan jatkuvasti? Entä miten voimme estää manipulaation, joka voi johtaa yhteiskunnallisiin ja poliittisiin väärinkäytöksiin?
On selvää, että tarvitsemme tiukkoja säädöksiä ja ohjeistuksia, jotta suuret käyttäytymismallit eivät muutu uhkaksi yksilönvapaudelle ja yksityisyydelle. Tosin säätelyä tulee edeltää vahva skenaariotyöskentely ja vaikuttavuusanalyysi, ei pidä säädellä sellaista, joka on vasta ituvaiheessa. Teknologian kehitys on, kuten tiedämme, aina kaksiteräinen miekka – se tuo mukanaan valtavia mahdollisuuksia, mutta myös merkittäviä riskejä.
Meidän on vaadittava entistä suurempaa läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta niiltä tahoilta, jotka käyttävät näitä teknologioita. Yhteistyö alan asiantuntijoiden, lainsäätäjien ja kansalaisten välillä on välttämätöntä, jotta voimme hyödyntää suurten käyttäytymismallien tuomat hyödyt ilman, että ne uhkaavat perusoikeuksiamme tai joutuvat vihollismielisten tahojen käyttöön.
Tekoälyn kehitys on avannut ovia uusiin mahdollisuuksiin, mutta suurten käyttäytymismallien kehitys tuo mukanaan myös suuria haasteita. Meidän on oltava valppaana ja aktiivisia varmistaaksemme, että nämä työkalut palvelevat yhteistä hyvää eikä manipulointia ja väärinkäyttöä.
Mutta pelolle ei saa antaa valtaa, vaan on aika käydä avoin ja rehellinen keskustelu siitä, miten käytämme näitä teknologioita, ja miten voimme suojella itseämme niiden mahdollisilta haitoilta. Tietoinen ja eettinen lähestymistapa sekä ennen kaikkea varautuminen uuden teknologian vaikutuksiin on avainasemassa tulevaisuutemme turvaamisessa.
Cristina Andersson 